Lauantaina pääsin vihdoinkin Vaarin kanssa kalalle. Olen koko kesän odottanut, että koska mennään. Vaarin mielestä ongelle kannattaisi mennä Mäntän mökillä, koska siellä kala syö tosi hyvin. Nyt me kuitenkin lähdettiin kalalle ihan kahdestaan Renkajärven mökillä.
Oli tosi nätti päivä, aurinkokin paistoi. Äiti jäi pesemään mattoja kun me Vaarin kanssa lähdettiin nostamaan verkkoja. Veneessä täytyy istua tosi nätisti. Verkoilla saatiin lahna ja kuha. Rannassa lahna päästettiin takaisin järveen kasvamaan, mutta kuha jätettiin syötäväksi. 
Näin iso se kuha oli. Vaari punnitsi ja mittasi sen. Se painoi yli 1,6 kg ja oli puolisen metriä pitkä. Vaari perkasi ja fileoi kalan rannassa. Minä tutkin sen sisälmyksiä. Kalojen suomut on muuten tosi kovia ja ne kiiltelee hienosti. 
Iltapäivällä lähdettiin vielä mato-ongelle. Ensin me käytiin kaivamassa lisää matoja. Onkiminen on kivaa. Me saatiin molemmat monta kalaa. Kyllä iskä ja äiti ihmetteli. Vaari sanoi, että onkisaalis oli paras mitä on koskaan saatu! Tässä on meidän saalis, ahvenia ja särkiä.
Ainoastaan kolme isointa ahventa jätettiin syötäväksi ja muut laskettiin takaisin järveen. Minä itse nostelin ja heitin ne ämpäristä veteen. Kalat ei lähteneet heti karkuun vaan jäivät vähäksi aikaa ihmettelemään rantaveteen.
Minä kovasti mietin, että paleltaako noita kaloja kun niiltä on rapsutettu suomut pois? Vaari kertoi, että ne ei enää tunne mitään. Kalastuksen jälkeen oli mukavaa päästä syömään Mummin paistamia lettuja ja saunaan ja uimaan. Vesi oli jo aika viileetä, mutta pulikoin siellä kovasti ja hauskaa oli. Ennen mökiltä lähtöä meille vaihdettiin yöpuvut päälle ja syötiin iltapuuro. Olinkin niin väsynyt, että nukahdin autoon kotimatkalla ja jatkoin unia omassa sängyssä, johon äiti minut autosta kantoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti